Puutalon elämää
Punaista mattoa pitkin astelemme seuraavaan kotiin. Jo pihapiiristä ja porrakäytävästä voi päätellä, että odotettavissa on vanhoja pintoja sekä puitteita. Sisätilat pitävät myös tämän lupauksen. Tykkään kamalasti!
Pienessä eteisessä vanhat hirret näkyvät ronskisti. Katon rajaan on jätetty tapettikerroksia, joista voi tutkailla tyylejä menneistä ajoista. Vanha naulakko peilin alla on kiva idea pieneen tilaan.
Eteisestä kurkkaan huoneeseen jonka pöytä rönsyilee kyniä, naruja, huovutusvillaa ja vaikka mitä. Tämän kodin tarina alkaakin oikeastaan juuri tästä. Alkujaan työhuoneena toiminut asunto on aikojen kuluessa ja asukkaan tilan tarpeen muuttuessa vaihtunut kodiksi.
Olohuoneeseen rakennettu parvi antaa lisätilaa, jonka myötä on saatu erotettua makuutila omakseen. Vanhat huonekalut ja ruudulliset tekstiilit tuovat lämpöä ympäristöönsä. Kirjoja pursuavat hyllyt ja pehmeää valoa luovat yksittäiset valaisimet saavat olon tuntumaan hyvin kotoisalta. Isovanhempien vanhan valokuvan raamien kulmiin on värkätty söpöt kruunut ja isoisän vanhat prillitkin on löytäneet tiensä reunalle keikkumaan.
Olohuoneen nurkassa komeilee huikean kaunis kakluuni. Syksyn koleina iltoina takassa rätisevä tuli ja takamuksen alla lämmittävä talja on kaikki mitä voi toivoa. Yksinkertaista, mutta niin luksusta.
Keittiössä on edelleen vanha puuhella, jollaista ei juuri mistään enää löydä. Täällä henkii muutenkin menneiden aikojen lumo. Ruutuikkunassa on viehättävät verhot ja salusiinit pikku rusetteineen sekä hyllyillä astiat, purkit ja purnukat. Ja seinävaate, joka muistuttaa: Köp ingenting! Tätä täytyisi nykypäivänä muistutella itse kunkin itselleen, turhaa tavaraa tulee ostettua liikaa.
Haikein mielin poistun tältä kyläilyreissulta ja sydän alkaa halajaan taas omaa pikku mökkiä. Ei auta kuin haaveilla ja puskea läpi sateen. Mitähän seuraavassa kohteessa on luvassa?
Kuvitettuja haaveita 