Länsisiiven näkymiä.
Eteiseen laitettiin synkeän vihreän tapetin tilalle Pihlgren & Ritolan 50-luvun tapetti. Malli on Yki Nummen suunnittelelma Mimosa. Peilin alle maalata suhautin vanhan perintösenkkini ja nurkissa ylimääräisenä pyörinyt Kilta-tuoli löysi paikkansa sen vierestä. Kuvassahan tuo senkin maalipinta ei oikein näy, eikä sillä että se mikään entisöijän taidonnäyte olisikaan…en siis hionut enkä kittaillut koloja vaan reilusti vetäsin maalit pintaan vaan. Nyt senkki näyttää mielestäni hyvältä ja vanhalta, eikä liian muoviselta. Vetimet kun vielä saisi hommattua.
Ja sitten siirrymmekin olohuoneeseen. Kahden huushollin tavaroiden yhdistäminen sujui suhteellisen helposti, vaikka jouduinkin luopumaan niin kauniista mutta epämukavasta wanhasta sohvastani. Onhan toi ruskea järkäle mittasuhteiltaan ja upottavuudeeltaan huomattavasti paljon parempi. Ja kuinka ollakkaan vanhat verhoni ja mattoni sopivat sen kanssa kivasti. Vähän täytyi uuttakin kotiin hankkia, Ikean jättiläispaperikukkavalaisin passaa korkeisiin huoneisiin ja heittelee hassuja varjojaan seinille.
Kaiken maailman tilpehööritkin on löytäneet tiensä olkkariin ja lukuisat kirjani. Mutta sohvan tausseinä näyttää armottoman valkoiselta. Väriä, väriä, väriä siihen tahtoo hän. Joku iso taulu olis kiva, mutta edelleen ne asiat on kovin hankalia.
Hahaa! Sisareni on vallan vitsikäs ja lisäsi tänne kuvan miehelleni niin tärkeästä Ilves-fleecepeitosta. Meinasin ensin sen poistaa täältä (sekä kotoa), mutta olkoon nyt… tämän kerran… toistaiseksi.
Kuvitettuja haaveita 