Kaiken maailman himphappua
Ajatuksenahan on siis esitellä oikeita koteja ja mistäs sen helpompaa aloittaa ois, kun meidän tekijöiden kodeista. Tässä sitä nyt sitten tulee.
Mä asun pienessä 33 neliön asunnossa puutalossa. Paikan tunnelma on ihan omaa luokkaansa, mutta, kun vuokrakämpästä on kyse, ei ihan kauheesti pysty vaikuttaan lattioihin ja seiniin. Ja yllätys, ne on on vaaleet! Haaveilen kaivavani esiin lautalattiat ja maalaavani ne harmaiksi. Seiniin voisi vaihtaa värikkäämmät tapetit ja kylppäristä kiskaista kuuseen valko-sinisen lookin. Ja vinttiin rakentaa makuuhuoneen. Mutta haaveet olkoon nyt ja siirrytään todellisuuteen.
Oon varsinainen keräilijä. Ensin täytty nurkat kirjoista, mutta kun lukemisinnostus hiipui, niin vanhat tavarat löysi tiensä mun sieluun. En piittaa onko kuppi Arabiaa tai vähän kulahtanut, kunhan se on kaunis. Ja kauneus on tässä tapauksessa ainakin katsojan silmässä, sillä kaikki eivät todellakaan ymmärrä sen ruosteisen fillarin satulan viehkoa. Tai möhkälemäisen määräpainovaa’an funktiota. Mutta musta ne on ihania, Nooran pikku aarteita! Kaikenlaisten asetelmien teko on hauskaa ja siksipä täytyy aina välillä vähän rymsteerata ettei silmä pääse kyllästymään samaan maisemaan.
Köökki on kodin sydän. Niin mullakin. Siihen iskän lapsuuden aikaselle sängylle ne kaveritkin rötkähtaa kaffet juomaan tai seurusteleen ruuanlaiton lomassa. Pienessä keittiössä on kaikki käden ulottuvilla ja lämmin tunnelma. Vähän rosoa siellä ja täällä, ei tarvi varoa pientä sotkua. Ja jostain kumman syystä se turkoosi-ruskea-valkonen värimaailmakaan ei oo alkanu tökkiin yhtään.
Tavallaan tää ammatinvalintakin on jonkin sortin kiro, sillä kankaita tuppaa kertymään nurkkiin pilvin pimein. Työn puolesta kun täytyy seurata maailman meininkejä ja uutuudet suorastaan tipahtaa käsiin. Kotona värit ja kuosit vaihtuu päiväpeitossa,tyynyissä, verhoissa ja matossa, silloin kun budjetti ja aika antaa myöten. Nyt olis hirviä hinku saada sohvaan uusi look… Tummaakin tummempi luumun sävy houkuttelee. Mutta milloin uhraisin viikonlopun kallisarvoiset levot saavuttaakseni tän unelman?
Taulut on mun kompastuskivi. Rakastun vanhoihin kehyksiin ja osteskelen niitä kirppareilta. Mutta nytkin roikkuu yhdet kehykset tyhjänä seinällä. Mitähän niihin laittais? Kenties vanhoja muotilehden sivuja, postikortteja vai kaiveliskos jotain kivaa kangasta niihin? Vaikeita asioita. Välillä tulee hyviä tai ainakin pöljiä askarteluideoita. Yksi niistä komeilee seinällä… nimittäin vanhat ikkunan pokat, joihin liimasin taustalle tapettia ja reunalle käppäilemään kultamaalilla värjätyt metsäneläimet. Askartelu on ihanaa, kumpa siihen löytyis enemmän aikaa!
Olkoon tää nyt tässä… palailen varmasti askartelujuttuihin ja hellyyttäviin hankintoihin myöhemmässä vaiheessa. Ja niin, jos jollekkin jäi epäselväksi: rymsteeraus on tavaroiden siirtelyä ja järjestelyä. Ja siihen aiheeseen palataan taatusti jahka pääsen kaikkien rymsteeraajien äidin huushollia kuvaamaan!
Kuvitettuja haaveita 
