Kuvitettuja haaveita

Maailma on pullollaan kekseliäitä ihmisiä. Ja jostain kumman syystä niitä pyörii harvinaisen paljon ympärilläni. Oon alkanu katselemaan sisustuslehtien ja huonekalukauppojen tarjontaa tylsistynein silmin, koska elävässä elämässä ihania koteja on hurjasti. Siitähän se ajatus sitten lähtikin. Ja tässä ollaan. Sormet naputtelee näppäimiä ja koittaa keksiä kiinnostavaa sanottavaa sisustamisesta.

Oon siis Noora. Sisustamisen joka paikan höylä. Teen työkseni verhoiluhommia sekä sisustusompelua ja kaikkee mitä mieleen juolahtaa. Ja oon lopen kyllästynyt suomalaisten makuun. Ei millään pahalla, valkoinen on ihan kiva. Mutta kun päivästä toiseen asiakkaat haluavat vaalean sohvan ja vaaleat verhot, vaaleaa sitä ja vaaleaa tätä, on vaikea saada verstaan puolella innostuneita riemunkiljauksia onnistuneesta työstä aikaan. Toivonkin, että tää blogi alkaa ruokkiin värien nälkää.

Yksin tähän en varmaankaan olis ryhtyny, mutta rakas sisareni on vallan hurahtanut valokuvaamiseen ja siinäpä onkin oiva aisapari mulle. Petran päivät kuluu toimistohommissa, mutta työlle vastapainona haaveet, tunnelmat ja hetket tallentuu kameran muistikortille.

Asiaa pohdittiin yhdessä ja erikseen. Ja miksei, kokeillaan! Ainakin useat ystävät on jo tarjoutuneet esittelemään kotejaan.. ehkäpä vielä joskus vieraatkin! Vaikkakin puhuin ilkeästi suomalaisesta valkoisesta mausta, en halua rajata sitäkään pois näistä jutuistani. Tärkeintä on ajatus siitä että koti on omistajansa näköinen, persoonallinen. Siellä on ehkä matkamuistoja retkiltä, itseväkästeltyjä juttuja, hullunkurisia yhdistelmiä tai värien kirjoa… sama sen väliä, kunhan koti ei ole kuin huonekalukaupan katalookista repästy. Sellainen on Kuvitettujen Haaveiden resepti.

Advertisement

~ Kirjoittanut unelmoija : 13 lokakuun, 2010.